Siitä on siis jo aikaa,mutta osan meidän tapahtumista muistan kuin eilisen ja osan taas koitan unohtaa.Välillä kaikki koskee ja välillä mitään ei ollut olemassakaan,meidän välillä.Ei mennyt kauaakaan tuon illan jälkeen,kun siis tapasimme.Sovimme,että nähtäisiin kahvin merkeissä.En varmaan nukkunut edellisenä yönä.Ja aamun odottelin sinua,vilkaisin varmaan miljoona kertaa peiliin.Vatsassani oli miljoona perhosta.Ja kun tulit kylään,olin onneni kukkuloilla,olin niin onnellinen.En muistanutkaan,miltä tuntui olla korviaan myöten ihastunut,ja ajankuluessa niin hullaantunut sinuun.Muistan vieläkin sen partaveden tuoksun.Ja muistan sen tunteen,kun halasit minua ja olit lähelläni.Tuntui kuin kaikki olisi pysähtynyt hetkeksi niihin tunteihin.Kai minä etsin rakkautta,välittämistä,hellyyttä,huomiota tai mitä vain....Ja sinulta sitä ainakin sain.Kaikki muistoni on vangittu pöytälaatikkoni lukkojen taakse,mutta nyt osan niistä päästän lentoon.Päästän muistoni elämään. Haluan lainata erään löytämäni kirjoittajan runoa:
"Silloin voi unohtaa
kuinka kaikki ympäriltä katoaa
mutta silti jäljelle jää
kaikki tuleva ja menneisyys
Toiseen voi vaikuttaa
toisen taakseen jättää
Nykyisyyden uudelleen elää
ja nähdä ohi silmiensä"
(Miikka Ansamaa)
Löysin joskus hänen upeita runojaan ja halusin lainata pätkän siitä.
maanantai, 5. helmikuu 2007
Kommentit