Siitä on siis jo aikaa,mutta  osan meidän  tapahtumista muistan kuin eilisen ja osan  taas koitan unohtaa.Välillä kaikki koskee ja välillä mitään ei ollut olemassakaan,meidän välillä.Ei mennyt kauaakaan tuon illan jälkeen,kun siis tapasimme.Sovimme,että nähtäisiin kahvin merkeissä.En varmaan nukkunut edellisenä yönä.Ja aamun odottelin sinua,vilkaisin varmaan miljoona kertaa peiliin.Vatsassani oli miljoona perhosta.Ja kun tulit kylään,olin onneni kukkuloilla,olin niin onnellinen.En muistanutkaan,miltä tuntui olla korviaan myöten ihastunut,ja  ajankuluessa niin hullaantunut sinuun.Muistan vieläkin sen partaveden tuoksun.Ja muistan sen tunteen,kun halasit minua ja olit lähelläni.Tuntui kuin kaikki olisi pysähtynyt hetkeksi  niihin tunteihin.Kai minä etsin rakkautta,välittämistä,hellyyttä,huomiota tai mitä vain....Ja sinulta sitä ainakin sain.Kaikki muistoni on vangittu pöytälaatikkoni lukkojen taakse,mutta nyt osan niistä päästän lentoon.Päästän muistoni  elämään. Haluan lainata erään löytämäni kirjoittajan runoa:
              "Silloin voi unohtaa
                              kuinka kaikki ympäriltä katoaa
                               mutta silti jäljelle jää
                               kaikki tuleva ja menneisyys

                               Toiseen voi vaikuttaa
                                toisen taakseen jättää
                                 Nykyisyyden uudelleen elää
                                 ja nähdä ohi  silmiensä"   
                                 (Miikka Ansamaa)

Löysin joskus  hänen upeita runojaan ja halusin lainata pätkän siitä.