Niinpä sitä Anniinalle taas sattui..Kun edellisestä rakkaudesta oli enää savupilvi ,kaukainen muisto jossain aivolohkossa,joka välillä satuttaa,niin silloin Anniina eräs kesäilta ihastui erääseen mukavaan poikaan , kuitenkaan tietämättään sitä vielä heti.
Eräänä iltana Anniina lähti ulos ja jutteli illan aikana mukavan tuntuisen pojan kanssa.Hän viihtyi pojan kanssa ja varmaan pojallakin oli hauskaa ihan vain juttelun merkeissä.ilta loppui ja kumpikin erkanivat omille teilleen kotiinsa.Vasta jälkeenpäin Anniinaa vähän harmitti,kun ei kysynyt yhtestietoja tai muuta,mutta hyvä niin,koska poika oli myös varattu.Silti Anniina muisteli poikaa,heidän jutteluaan ja jäi kaipaamaan jotain....Talvella Anniina tapasi tuon pojan samassa ravintolassa sattumalta uudestaan,ja poika oli Anniinan vaistojen mukaan myös iloisen yllättynyt,että he kohtasivat.He juttelivat,mutta illan loppuessa Anniinan pitikin lähteä pian ja taaskaan ei sovittu mitään jatkosta,ehkä hyvä niin....Mutta,mutta Anniina ei saanut tuota poikaa enää mielestään,vaan otti selvää pojan yhteystiedot ja otti poikaan yhteyden,sillä mitä siinä olisi menettänyt Anniina ajatteli,paitsi sydämensä...Poika halusi tavata Anniinan myös vielä ja niinpä he sopivat tapaamisesta ravintolaan.Anniina oli ihan hermostunut koko päivän,ja kun ilta tuli,Anniina oli odotusta täynnä.Hän ei tiennyt mitkä pojan odotukset illalta olivat,mutta Anniina odotti jotain,mutta ei tiennyt vielä mitä.Ilta meni hyvin.Poika oli juuri niin mukava,kuin Anniina muistikin.Ilta meni todella nopeaan hyvässä seurassa ja Anniina oli niin iloinen.Hän tunnusti humaltuneena tuolle pojalle olevansa ihastunut poikaan.Loppuilta sujui hyvin kauniissa ja onnellisessa olotilassa,vaikka Anniina tiesikin,että kohta kupla puhkeaa,hän oli kuin tuhkimo,jonka kello tikitti liian nopeaan,paitsi,että Anniinan kello näytti 6,kun hän oli kotona.....Mitä siinä välissä tapahtui,voi vain lämmöllä muistella Anniina noita hetkiä vielä vanhana mummona,jos uskaltaa muistoihin rakkaisiin,raskaisiin palata.Kirjoitan ne tänne,että edes johonkin muistoni saan tallentaa,ehkä sitten olen valmis sinustakin luopumaan,ja järjen ääntä uskomaan,kun saan sydäntäni hiukan purkaa....
Tuo ilta pojan kanssa oli mikavin ilta,mitä anniinalla oli aikoihin ollut.Pojan seura oli niin rauhallista,turvallista ja mukavaa,että aika ihan lensi.Anniina ei enää muistanut kelloa,eikä mitään,mikä littyi ulkopuolisiin.Tärkein oli vain tuo poika ja kuinka Anniina taisi olla häneen ihastunut,Surullisintahan siinä vain oli se,etteivät he voisi tavata usein,eivät ruveta seurustelemaan.Jos on jo kiinni muualla,ei silloin voi sitä kai tehdä.Mutta sanotaan,että jos suhde on ihmisellä kunnossa,ei siihen mahdu väliin ketään toista,mutta mitenkä meille kävi...?Me löysimme hetkeksi toisemme,me karanneet hupsut.Me joilla taisi olla toisiimme sellainen lämmin yhteys.Niin lämmin,kuin oli tuo poikakin sielultaan......
