Anniina rakasti ja paljon.Anniinan ja uuden miehen suhde oli jotain,minkä Anniina toivoi kestävän ainiaan.Mutta kumpikin tahoillaan olivat kiinni kuitenkin muualla ja ratkaisuja vain työnnettiin maton alle.Asiat eivät olleet niin yksinkertaisia järjestää.Mies sanoi pysyvänsä Anniinan rinnalla,jos Anniina valitsisi niin.Mutta ei Anniina kyennyt tekemään valintoja.Anniina halusi vain rakastaa ja saada vastarakkautta.Mies tuntui niin tutulta,aivan kuin Anniina olisi tuntenut hänet aina.Ne vuodet,hetket,tunnit,minuutit Anniina rakasti ja samalla kärsi.

"kelle kertoisin,kun sydän huutaa.
kelle paljastaa,kelle uskaltaa.
Kai liian suuri taakka yksin kantaa,
kun itse vastausta en voi antaa.
Vielä osa sua rakastaa,
tahtoisin vain unohtaa"

Pikkuhiljaa niin kaunis ja selittämätön suhde kuivui kasaan,ihan hiljalleen,salaa.Anniina tiesi sen.Miehellä oli liian paljon vielä asiat kesken ja asioiden salailu sai Anniinan pikkuhiljaa perääntymään,vaikkei olisi tahtonut.Mutta niin kai oli parempi,sillä niin monia asioita ja muutoksia tuli Anniinankin elämään.Aika kului ja pikkuhiljaa Anniinaa ei enää koskenut niin paljoa.Mutta se vei kauan ja yhä edelleen Anniina välittää.Toisina päivinä Anniinaa koskee kun hän muistaa tuon miehen jo aamusta ja toisena päivänä hän muistaa vasta miehen vähän myöhemmin,vasta illalla.Mutta jokaikinen päivä hän muistaa.Mies jätti lähtemättömän vaikutuksen.
Anniina etsii välillä miehen silmistä vastausta,kun näkee hänet.Etsii katsetta,välittääkö mies vielä hänestä,oliko hän vain yksi monista vai jotain enemmän.Elämänkokoinen rakkaus kenties.Anniina haluaisi vielä niin kovasti koskettaa tuota miestä,muttei voi.Ei enää.Vieläkö tuntisit samoin...